Heissan!
Täällä kirjottelee taas Krista teille syntyjä syviä. Tästä melkeen vois tulla palsta "Kristalla on asiaa" ja tällä kertaa asia liittyy meidän yhteen työntekijään nimeltä Pirkko.
Alun perin Pirkosta piti tulla juttu blogitekstiin "Me Naiset", mutta se sitten jäi, kun ei saatu otettua hänestä kuvaa. Aina mentiin ristiin, tukka ei ollu hyvin tai meikkiä ei ollu mukana. Pirkko on aika räiskyvä ja suorasanainen nainen ja oli hyvin hellyyttävää, kun eräs päivä hän tuli töihin "Ota nyt se kuva, meikkasin ihan sitä varten, että saat sen kuvas sinne blogiin" <3 Voi, Pirkko ja minähän rupesin räpsimään ja tässä on tulos.
Ensinmäinen kuva kertoo.. hmmm... hyvin Pirkkomaisia tunteita :D Jos tuntuu siltä, että joku asia ei toimi niin siitä on saatava saada sanottua. Ja jos asia ei mene hyvällä perille, niin sitten vähän näpsäkämmin sanotaan, kunnes asia on ymmärretty.
Haha, en mä tiedä, mutta mun ja Pirkon yheinen taival lähti liikkeelle n. 14v sitten. Muistan, kun tapasin Pirkon ekaa kertaa jos katse voisi tappaa niin mut olis varmaan jo kuopattu ja haudattu, mutta päätin jo sillon 15 kesäsenä, vaikka ujo olinkin, mutta pirun itsepäinen, etten jäisi saaliiksi vaan painaisin päälle. "Jaahas, mikäs neiti Näpsä se tässä on?" Kysyi Pirkko kun ensikerran tapasimme.
Tavallaan tykkäsin jossakin määrin Pirkon tyylistä olla rehellisen suora. Jos vaan itselläkin olis pokkaa laukoo asiaoita suoraan. Ehkä jonakin päivänä ajatelin ja kuuntelin kun vierestä kuuluu syvä huokaus "No ei se todellakaan noin mene. Kuuntelitko yhtään mitä mä sulle just äsken sanoin!"
Välillä tuli kausia, kun työnteko ei nuorempana maistunu. Muistan näpytelleeni viestejä "Sori, en pääse tänään töihin" ja "Tänään tuli taas menoa". Joskus mietin, että uskallankohan ja kehtaanko koskaan mennä enää takaisin töihin, kun välillä tuli selityksiä selityksien perään. Nuoruus on hullua, välillä kiinnostaa kaikki muut asiat enemmän kuin koulu ja työt. Jos joku mua edes vähän ymmärsi silloin, se oli Pirkko.
Mieleeni jäävin asia Pirkosta oli tuolloin "Älä tee mitään, mitä mäkään en tekis". Oli muuten piru hyvä lause! Kun kuulet 15v jonku aikuisen, rämäpää tädin suusta jonku sellasen lauseen, jää siinä nuorella tytöllä suu hetkeksi auki, että hetkinen. Mitähän tässä nyt sitten saikaan tehdä :D Se tarttu muhun ja sitä oonkin alkanut viljelemään eteenpäin ja sitä on sanottu monille kavereille toivetellessa viikonloppuja.
Meille oli joskus joku ristely tulossa ja Pirkko sitten sanoi mulle, että jos nyt rupeet kunnolla myymään ja käymään töissä, niin kerkeet vielä mukaan meidän pikkujuoluristeilylle tallinnaan. Olin ihan haltioissani, että ei hitto taivas on avoinna, sinne oli päästävä! Tein kovasti töitä ja pääsinkin kärkeen mukaan. Ainoa este paratiisiin oli enää lupa vanhemmilta. Vessassa vielä väänsin äidin kanssa siitä, että haluan päästä mukaan. Paskan marjat mä minnekään päässy.
Työt loppu. Uudet kujeet kutsui. Ei ne työt siihen tallinnan matkaan loppunu. Aika aikansa vaan kutakin. Seilailin ympäriinsä eri kouluissa ja työpaikoissa. Kunnes erään kerran laitoin uteliaisuudesta viestiä Turotimille jos tulisin soittamaan ja samalla kyselin oliko Pirkko vielä töissä. Silloinen Pomo täällä vastasi, että Pirkko ei ole enää töissä ja oli jäänyt eläkkeelle. Sovitiin haastattelu jonka peruin myöhemmin.
Aika vieri taas eteenpäin. Tuli uusia tuulia ja uusia juttuja. Jälleen kerran katselin mollin sivustolla paikkoja. No.. jos nyt sitten vielä kerran laittaisi hakemuksen Turotimille ja taas hakemukseen tuttu kysymys. Onko Pirkko edelleenkin töissä. No tällä kertaa Pirkko oli kuin olikin astunut takaisin puikkoihin. Mut haastatteli Petri joka kanssa oli tuttu edellisestä visiitistä Turolla. Sovittiin, että alottasin ja Pirkko pitäisi koulutuksen ja opastuksen. Mahtavaa, legendaarinen Pikkko!
Uudelleen kohtaaminen oli vähintääkin hauska ja ihmettelin kovasti miten ihmeessä Pirkko oli saanu mut kaivettua mieleen. Ensinmäinen lause,oli että sä "Sä oot menny naimisin, eiks sun suku nimi ollu xxxx". Ja olin ihan huulipyöreenä, että mistä se sen muisti. Vähän aikaa oli kuulemma tarvinnu kaivaa, mutta hampaita pestessä oli sitten juolahtanu mieleen "Ei hitto, se huithapeli"!
Nyt, kun Pirkkoon on tutustunut uudelleen ja ihan oikeesti tutustunut, niin oon saanu ihan erillaisen kuvan. Ainakin osittain. Se mikä mua ihmetyttää kummasti, on miten joku ihminen voi olla niin fiksu! Siis tarkotan, kun Pirkolle jää kaikki mieleen. Ihan kaikki. Toisin kuin minä. Hyvä jos muistan mitä edellisenä päivänä on tapahtunut., niin hän voi kertoo tarinoita vuosien takaa mitä kukakin on sanonut ja tehnyt. Pirkkomaisuus ei oo muuttunut Pirkossa, eikä se tule ikinä muuttumaankaan. Edelleen ärräpäät lentää jos tuntuu siltä ja edelleenkin sanotaan asioista ja huudetaan jos asia ei mene viidennenkerran perille.
Vaikka olen nyt kerennyt olemaan täällä puolisen vuotta, niin ollaan keretty käymään Pirkon kanssa kahvilla, kaljalla, kotona ja baarissa. Ollaan iltaa istuttu töissä ja puhuttu syntyjä syviä. Ollaan puhuttu avioeroista, lapsista ja lapsenlapsista. Ollaan rakastettu ja vihattu. Ollaan oltu samaa ja eri mieltä. Ollaan väitelty ja kinasteltu, itketty ja naurettu.
Lainaten Pirkkoa tähän loppuun, muistakaa tämä:
"Älä tee mitään, mitä mäkään en tekis"
